Lasse Wikman, Heidi Harju, Tuija Rantalainen ja Petri Somer musisoivat Kertsi ry:n tilaisuudessa
Kun tapaa ihmisen, joka on onnistunut tekemään jotain sellaista, mitä vielä itse vasta tavoittelee, voi harhaisesti kuvitella ajattelemaan, että matkimalla, hihanliepeeseen roikkumaan ripustautumalla on melkein onnistunut itsekin. Liian helposti unohtuu kaikki se onnistujan tekemä työ ja nähdään tilaisuus oikopolkuihin. Pahimmillaan pikaiset kohtaamiset voivat olla sitä, että epätoivoisesti tyrkytät jotain omia ajatuksiasi tai nerokkaita tekeleitäsi, etkä edes kuule, mitä kokemuksia ja osaamista toisella on jaettavana.
Siksi tunnen olevani mielettömän onnekas, kun sain yhden illan kuunnella kaikessa rauhassa pikkuporukassa kahden hitintekijän tarinaa ja oppeja matkan varrelta. Oli aikaa keskusteluun ja ajatusten punnintaan. Tässä blogipostauksessa jaan ne neuvot, jotka mieltäni jäivät päälimmäiseksi kutkuttamaan. Koetan myös peilata vinkkejä omiin ajatuksiini ja tekemiseeni. Jokaisen kun on kuitenkin lopulta löydettävä se oma tapansa tehdä.
Raakile aidoilla ideoilla on parempi kuin puuroksi tuotettu mössö demo
Yksi eriäviä mielipiteitä herättävä ikuisuusaihe musiikkialan keskusteluissa on kysymys siitä, millainen levy-yhtiöön lähetettävän demon tulisi olla laadultaan: riittääkö yksinkertainen laulu+piano nauhoitus vai pitäisikö tähdätä mahdollisimman ammattimaisesti tuotettuun kappaleeseen kiinnostuksen herättämiseksi?
Kaiku Enterntainmentilla toplinerina ja tuottajana työskentelevä säveltäjä–muusikko Petri Somer kertoo havainneensa, että musateknologian tuleminen helpommin saataville ei ole tehnyt demoille pelkästää hyvää. “Tuntuu siltä, että valitettavan usein tuotannolla yritetään korvata vaikkapa sävellystyön puutteita”. Somer kaipaisikin uusien biisintekijöiden joukkoon lisää taitavia melodioiden tekijöitä. “Hyvän kappaleen tunnistaa siitä, että se toimii akustisenakin versiona”, hän toteaa. “Sama logiikka toimii myös hyvän sanoituksen tunnistamisessa. Jos teksti on sellaista, että se ei toimi puhuttuna, ei se toimi kappaleenakaan”, sanoittaja Lasse Wikman komppaa.
Itselläni taidot riittävät juuri tuohon “laulu ja piano” -tasoon kotivehkeillä äänitettynä. Miellän itseni ensisijaisesti laululyriikan kirjoittajaksi, jolta luonnistuu myös melodioiden säveltäminen. Välillä olen tuntenut painetta kappaleiden tuottamiseen eteenpäin. Tajuan, että tuota painetta ovat olleet luomassa etenkin tahot, joiden business on on niitä tuottajapalveluita tarjota. Mutta onhan myös itsellä ollut halu joskus kuulla jotain “valmista”. Siksi olenkin panostanut jo tuhansia euroja erilaisten demojen äänittämiseen, tuottamiseen, miksaukseen ja masterointiin. Ja samaan aikaan pöytälaatikossa on kymmenittäin aihioita niin kuin valmiita tekstejäkin valmiina siihen hetkeen, kun ne löytävät esittäjänsä ja aika työstää niitä yhdessä valmiiksi.
Tempo onkin kriittinen tekijä!
Yksi keskustelun itseäni eniten yllättäneistä teemoista oli temmon merkitys kappaleelle. Somer kertoi itse sävellyksen syntyvän usein hyvin nopeastikin, mutta käyttävän usein vastaavan tai jopa pidemmmänkin ajan kappaleen temmon hakuun. Amatöörinä ensimmäisenä temmosta mieleen tulee kenties se, kuinka menevän oloinen ja vauhdikas kappale on. Mutta laulajana tiedän, että tempo vaikuttaa oleellisesti myös siihen, miten äänen saa soimaan vaikkapa pitkissä vokaaleissa.
Rehellisesti sanottuna en kuitenkaan ole koskaan varmaan oikein omien sävellysten kohdalla ajatellut asiaa kovinkaan paljon. Olen toki sävellyksen tempoa tekemisen alkuvaiheessa säätänyt, mutta se on mennyt hyvin paljon sellaiselta “tältä tää kappale mun mielessä tuntuu” -pohjalta.
Wikman ja Somer toivat esiin myös lukuisia esimerkkejä, siitä miten he ovat onnistuneet biisintekijöinä uudistumaan ja tuomaan jotain uutta kiinnostavaa tarjolle nimenomaan kappaleen rytmistä rakennetta muuttamalla. Yleisesti ottaenkin he suosittelivat tekemään kertsin melodian rytmillisesti eri muotoon kuin säkeistöt. Vaihtelu virkistää!
Ei mustasukkaisesti vaan yhdessä
Wikman ja Somer ovat tehneet yhteistyössä noin 150 kappaletta, joista 120 on levytetty. Melkoinen meriitti, jonka edessä menee kyllä itse hiljaiseksi. Kaksikon kynästä ovat peräisin esimerkiksi Suvi Teräsniskan levyttämät kappaleet “Hento kuiskaus” ja “Jos mikään ei riitä”.
Rohkaisevaa ja innostavaa oli kuulla molempien ammattilaisten asenteen tekemiseen olevan sellainen, että osaamista jaetaan ja uusiakin tekijöitä innostetaan mukaan. Molemmat toivat esiin sen, että omista töistä ja työkumppaneista ei pidetä mustasukkaisesti kiinni. Etenkin uran alkuvaiheessa kannattaa lähteä rohkeasti mukaan erilaisiin juttuihin ja uskoa siihen, että paras tulos tulee, kun tekstin tai sävellyksen päästää käsistään ja antaa eteenpäin työstettäväksi.
“Jokaisella levy-yhtiöllä on omat luotetut lauluntekijänsä ja tuohon ammattilaisporukkaan sisään on vaikea päästä. Silti sanoisin, että kannattaa vaan tehdä sitä omaa juttua ja lähettää A&R -tyypeille näytteitä tekemisestään. Kyllä niitä demoja ihan oikeasti kuunnellaan”, Wikman ja Somer kannustavat.
Lasse Wikman ja Petri Somer kertoivat lauluntekijän urapolustaan Kertsi ry:n tilaisuudessa. Kertsi ry on harrastajasäveltäjien ja -sanoittajien yhdistys. Kertsi kouluttaa, auttaa löytämään lauluntekokavereita, verkostoitumaan ammattilaisten kanssa ja järjestää lauluntekijölle koulutusta ja esiintymistilaisuuksia. Kertsin jäseneksi pääsee jokainen laulunteosta innostunut.