”Ruudun takana” -kappale on tarina yksinäisyydestä, jota voi tuntea ihmisten keskelläkin. Ja siitä, miten verkon välityksellä voi löytää henkilöitä, joihin voi kuvitella yhteyden vaikka kommunikaatio ei olisikaan kaksisuuntaista. Halusin käsitellä aihetta hyväntuulisesti ja leikitellen. Haasteita kappaleen tekemiselle asetti pieni budjetti ja tieto siitä, että sen piti olla valmis kahdessa viikossa ennen ainutlaatuista mahdollisuutta päästä kuvaamaan musiikkivideota Stockmannin näyteikkunaan. Kappaleen on säveltänyt Marko Viuhko, jonka kanssa parin kirjaston musahuoneessa vietetyn yhteisideoitiin pyhitetyn iltapäivän jälkeen puristimme sanat ja sävelet paperille. Sitten valvottiinkin öitä Markon ideoidessa erittäin tiukalla aikataululla erilaisia instrumenttiosuuksia. Laulut äänitin olohuoneessamme uusiksi, uusiksi ja uusiksi varmaan yhteensä 50 kertaa. Eli ei mennyt ihan kerralla purkkiin.
Tässä videossa kerron tarkemmin laulun ideoinnista ja tekoprosessista:
Musavideon kuvaukseen sain apuun maailman mukavimman Juho Rinteen ja videolle mukaan kanssani esiintymään upean Mikko Silvennoisen (jota fanitan oikeastikin). Tässä ”behind the scenes” materiaalia musavideon kuvauksista, kiitos tämän kuvauksesta kuuluu Ahmad Hemdanille:
Juho auttoi myös biisin miksauksessa ja teki musavideon editoinnin. Tässä se nyt on: Ruudun takana. Toivottavasti viihdytte videon parissa. Ja kyllä, kaikki kommentit (myös kakkaemojit) ja biisin jakaminen eteenpäin ovat tervetulleita.
Tässä laulun lyriikat:
Ruudun takana
Nään ruudussa
vain häivähdyksiä onnesta.
Ihmisten lomassa
oon aivan hukassa,
en uskalla
peliä avata.
Sä siellä ruudun takana oot kaunis.
Saan kuvitella sut miksi vaan.
Yhteys toisiimme tunnetaan
vaikkei puhuttu oo sanaakaan.
Mun mielikuvissa
heijastat kaikkia toiveita,
mun täytyy varoa,
siirtoa harkita.
En halua
sua hukata.
Sä siellä ruudun takana oot kaunis.
Saan kuvitella sut miksi vaan.
Yhteys toisiimme tunnetaan
vaikkei puhuttu oo sanaakaan.
Tässä sadussa
mä tuun ja kaikki muuttuu.
Olen juuri se
mikä sultakin vielä puuttuu.
Ruutuusi kurkotan,
aamua odotan.
Yö huurustaa,
henkäyksen terottaa.
Sä siellä ruudun takana oot kaunis.
Saan kuvitella sut miksi vaan.
Yhteys toisiimme tunnetaan
vaikkei puhuttu oo sanaakaan.
Pian huomaat
ikkunaas huokaistun
kaipuun.