”Tässä on Jaska. Hän asuu kadulla. Juttelin Jaskan kanssa elämästään ja tarjosin hänelle lounaan. Laitan Jaskasta kuvan tähän, että tiedätte tämän olevan totta. Olen hyvä ihminen.”
Kyynikko minussa kysyy: “Olisitko auttanut, jos siitä ei olisi saanut tehtyä somepostausta? Jos ei kukaan olisi tullut sanomaan, että ‘Hyvin tehty’?”
Humanistipuoleni puolustaa: “Mitä väliä motiivilla, kun teko on hyvä?”
Sääntöpoliisi sisälläni muistuttaa: “Otithan huomioon, että Jaskallakin on oikeus yksityisyyteen. Haluaisitko vastaavia tietoja omasta elämäntilanteestasi jaettavan julkisesti? Ajattelitko, ettei Jaska pahastu?”
Kiitos että autoit. Edes hetkenkin. Vielä isompi kiitos sinulle, joka autoit tänäänkin, itsestäsi sen suurempaa numeroa tekemättä.
Seuraavan kerran kun katsomme videota hyväntekijästä, miettikäämme, miten kamera sattuikaan paikalle, kuka sen takana seisoi ja kuka tarinan jakamisesta eniten hyötyy. Enkä tarkoita tällä, ettemmekö tarvitsisi hyviä tekoja ja esimerkkejä, jotka kannustavat ehkä toisiakin huomioimaan ympärillä oleviaan. Jatkakaa, täällä ei ole mitään nähtävää!