Mitä tehdä, jos Instagramin viestipyyntöihin tulee yhteistyöehdotus tuntemattomalta musiikintekijältä? Guatemalalaiselta kitaristilta Mario Tococolta saama yhteydenotto yllätti, mutta sai myös uteliaaksi. Nyt julkaistaan ensimmäinen yhteissinglemme “Leave”. Kappale syntyi rivakasti 10 000 kilometrin välimatkasta ja 8 tunnin aikaerosta huolimatta. Yhteistyö eri kulttuuritaustaa ja genrejä tuntevan tekijän kanssa teki tästä luomisprosessista erityisen uniikin ja mielenkiintoisen.
Kun kohtaan erilaisuutta, mietin miten mielenkiintoinen kombinaatio yhteistyöstämme voisi syntyä
“Taking frames down from the walls. Making sure that nothing falls and breaks again.” Näin “Leave” alkaa rauhallisesti ja hauraasti paljastamaan tilannekuvaa, jossa ollaan jättämässä taakse yhtä merkityksellistä elämänvaihetta.
Musiikkini yhdistelee melankoliaa moderneihin pop soundeihin. Itselleni on tärkeämpää pyrkiä välittämään mieluummin rosoistakin tunnetta kuin täydelliseksi kiillotettua pintaa. Laulun sanat kertovat haavoittuvuudesta ja vahvuudesta tilanteessa, jossa on uskallettava jättää taakse paikka jonne on aikaisemmin kokenut kuuluvansa. Halusimme korostaa tätä voimattomuuden ja toivon kontrastia pitämällä lauluraidat hyvin minimaalisina, kun taas kitararaitojen kasvu kuvaa päättäväisyyttä ja eteenpäin menoa.
“Kirjoitin pääriffin tilanteessa, jossa kohtasin elämässäni yllättävän muutostilanteen. Minulle laulu kertoo yrityksestä löytää rauhaa ja rakkautta maailmasta ja omista ratkaisuista”, Mario kuvaa. Mario kertoo olevansa Steve Vaita fanittava itseoppinut kitaristi, jonka rakkain musiikkilaji on progressiivinen rock. Säkeistöjen välissä vyöryen kasvava kitarasoolo tuokin kontrastia ja ytyä pysähtyneeseen hetken kuvaukseen.
Kuuntele itse, kuuluuko 10 000 kilometrin välimatkan lopputuloksesta?
Leave
Taking frames down from the walls.
Making sure that nothing falls
and breaks again.
Wrapping edges of the chairs,
piling boxes, making clear
it’s time to let this go.
Leave, breathe freely as you go.
Leave, let lighter moments grow.
Catching soft light through the leaves.
Morning breeze is waking up
sweet cherry trees.
Setting table just for me.
Slowly sipping favourite tea,
I’m finally feeling ease.
Dream, breathe freely as you go.
Dream, let lighter moments grow.