Miten saada realismia mukaan unelmaelämän tavoitteluun? Motivaatiota pitkän aikavälin tavoitteita kohti etenemiseen unohtamatta tässä hetkessä elämistä? Yksi hyvä tapa on ottaa pieniä palasia arjesta ja kokeilla unelmaelämää. Varaa kalenteristasi päivä, pitkä viikonloppu, viikko tai kaksi kokeilulle, jossa keskityt elämään haluamallasi tavalla. Ei kenenkään muun ehdoilla, ei kompromissejä tehden vaan juuri siten kuin millaisesta elämästä haaveilet.
Kesäkuisena iltana istuin kirjoittamassa blogitekstiä Porvoonjoella rantabaarissa. Testasin omaa unelmaani viettämällä viikon taiteilijaresidenssissä. Omantahtisessa elämässä herään aamuihin rauhaksiin, luen kirjaa ja nautin aamupalaa puutarhassa. Pyöräilen veden äärelle, uusia katuja pitkin. Pistäydyn lounaalla suojaisalla terassilla, vanhalla sisäpihalla, idyllisessä vanhassakaupungissa. Lepää iltapäivän ja omistan illan luovuudelle. Kirjoituksille, ajatuksille, ideoilla, sävelille, sanoille.
Tahdoin tietää, miltä unelmaelämä tuntuu. Viihtyykö sitä oikeasti omissa ajatuksissaan vai alkaako kaipaamaan arkisia keskeytyksiä? Iskeekö iltaisin luovuus vai väsy tai pimeän möröt.
Mitä lopulta tahtoo, kun se on mahdollista?
Residenssiviikolla mielestäni karkasi kiire. En niin välittänyt, sainko jotain aikaiseksi vai ei, kunhan tunnustelin oloani. Liikuttua tuli enemmän kuin olin odottanut, olin ulkona kaikki päivät. Kävelin tuplat kotona oloon verrattuna, kun sain päivittäin ideoita lähteä tutustumaan johonkin poukamaan, vuorenrinteeseen ja kahvilaan. Poiketa vielä yhdelle kadulle.
Veteen kahlatessa mietin, että lapsetkin varmaan nauttisivat rannalla olosta. Hetken aikaa ajattelin, että heidän pitäisi olla mukana. Sitten kuitenkin tajusin, että jos en olisi itsekseni liikenteessä, neuvottelisin aikatauluista, huolehtisin, että kaikilla on tarvittava mukana ja jättäisin toisen kierroksen uimatta, ettei kukaan tylsisty. Tajuan tekeväni jatkuvasti asioita toisten hyväksi, omat mielihaluni torpaten ja siitä pikkaisen katkeroituen. Vedessä kelluin, oli vain se mitä itse tahdoin tehdä.
Oman tahdon mukaan meneminen tarkoittaa myös sen hyväksymistä, ettei maailmassa ole ketään muuta, joka koko ajan tahtoisi täsmälleen samoja asioita kuin itse. Silloin täytyy hyväksyä se, että toisillakin on omat suuntansa. Välillä kohdataan yhteisissä hetkissä, mutta hyväksytään myös oman suunnan tuoma itsenäisyys, joka pidemmän aikavälin myötä varmaan yksinäisyytenäkin voisi tuntua. Jos tämä kokeilu olisi pidempi aika kuin viikko, hakeutuisin johonkin harrastusporukkaan. Silloin saisi sopivan annoksen altistusta toisten ajatuksille ja saada vastapainoa ja liekkiä omien ideoiden kehittelyyn.
Viikossa ehtii muuten myös kyllästyä ravintoloissa syömiseen. Annokset ovat liian isoja ja ruokailu kotona on kokonaisuudessaan kuitenkin aika kätevä konsepti sekä ajankäytön että rahansäästön osalta. Tiedän siis, että unelmaelämässäni minulla on edelleen oma keittiö. Mieluisten sellainen, jonka ääreen voin kutsua muita unelmiaan tavoittelevia tyyppejä.
Lämpimästi suosittelen Porvoon Fairres-residenssiä, jos haluat irtaantua omista arjen kuvioistasi. Paikka on pyöräilymatkan päässä Porvoon keskustasta ja lähistöllä on upeat liikuntamahdollisuudet. Täällä ei tarvitse miettiä, häiritseekä myöhäisillan pianon soitto jotakuta, musatyöhuone on käytettävissä 24/7. Kurkkaa lisätietoja residenssin esittelysivulta.
Mielelläni kuulisin suosituksia musantekijälle sopivista residensseistä ja lomailukohteista (eli mielellään sellaisista paikoista, joissa on ainakin piano käytettävissä). Myös kohteet ulkomailla kiinnostavat. Saa suositella!
